Tarkoitus. Se on iso sana, ladattu sana, jota viljellään itseapu-piireissä, mutta harvoin avataan kunnolla. Alkuperäinen kappale tuo esiin käsitteen hyvin – esittäen tarkoituksen kompassina, ei määränpäänä. Jos todella haluamme ymmärtää tarkoituksen voiman, meidän on purettava se osiin ja rakennettava uudelleen käytännön sovellusten, tunneperäisen selkeyden ja rehellisen pohdinnan kautta siitä, mitä tarkoittaa elää syvemmän merkityksen ohjaamaa elämää.
Tarkoitus on pohjimmiltaan se syy, miksi nouset aamulla – jopa niinä päivinä, kun mikään ei tunnu helpolta. Se ei aina liity uraan tai titteliin. Se on taustalla oleva miksi, joka antaa merkityksen elämän miten ja mitä. Mies, jolla on tarkoitus, ei tarvitse jatkuvaa motivaatiota – hänen suuntansa luo itsestään energiaa. Tarkoitus on vakaa. Se on henkilökohtainen. Ja ennen kaikkea: tarkoitus ansaitaan – sitä ei anneta.
Monille tarkoituksen löytäminen ei ole yksi suuri hetki. Se on rehellisten pohdintojen, vaikeiden päätösten ja hiljaisten suunnanmuutosten sarja. Kaikki alkaa kysymyksistä: Mitä arvostan? Millainen mies haluan olla, kun kukaan ei katso? Millaisen vaikutuksen haluan tehdä niihin, joita rakastan? Näihin ei aina tule nopeita vastauksia – mutta niiden pohtiminen on tärkeä osa prosessia.
Tarkoitus tuo myös selkeyttä. Kun tiedät, mikä on tärkeää, on helpompaa sanoa ei sille, mikä ei ole. Se voi tarkoittaa paremmin palkatun työn hylkäämistä, jos se rikkoo arvojasi. Se voi tarkoittaa irtautumista ihmissuhteesta, joka ei enää tue kasvuasi. Se voi tarkoittaa aikaisempia aamuja kirjoittamista, treenaamista tai jonkin rakentamista varten – vaikka kukaan muu ei vielä näe sitä. Selkeys tuo rohkeutta. Ja tarkoitus hioo sen rohkeuden vakaudeksi.
Ollaanpa rehellisiä – tarkoitus ei aina tunnu hyvältä. Se ei ole jatkuvaa inspiraatiota tai suuria eleitä. Joskus se on samaa tekemistä päivästä toiseen ilman aplodeja, vain siksi, että se on linjassa arvojesi kanssa. Se hiljainen johdonmukaisuus? Se on tarkoitusta toiminnassa. Isä, joka on joka päivä läsnä lapsilleen pitkän työpäivän jälkeen. Mies, joka jatkaa unelman tavoittelua vastoinkäymisten jälkeen. Johtaja, joka pysyy linjassaan, vaikka olisi helpompaa antaa periksi. Nämä eivät ole hypehetkiä – ne ovat syvyyden hetkiä.
Tarkoitus myös kehittyy. Tarkoitus, jonka tunnet 20-vuotiaana, ei ehkä ole sama 30-, 40- tai 50-vuotiaana – eikä sen kuulukaan olla. Se ei ole epäonnistumista – se on kasvua. Elämä muuttuu, ja niin tulisi muuttua myös syyn elää sitä. Avain on pysyä yhteydessä itseensä muutostenkin keskellä. Tee itsetutkiskelua usein. Ovatko toimintasi edelleen linjassa ydinarvojesi kanssa? Rakennatko edelleen elämää, joka tuntuu sinulta, ei vain mukavalta muille?
Yksi voimaannuttavimmista oivalluksista miehelle on se, että hänen tarkoituksensa ei ole vain häntä itseään varten. Todellinen tarkoitus liittyy usein palvelemiseen – toisten nostamiseen, viisauden jakamiseen, esimerkkinä olemiseen. Tiedätpä sen tai et, joku seuraa sitä, miten liikut maailmassa. Tarkoituksella eläminen ei tarkoita täydellisyyttä – vaan tarkoituksellisuutta. Rehellisyyttä. Halukkuutta kantaa sitä painoa, jolla on merkitystä.
Tarkoitus ei ole täydellisyyttä tai jatkuvaa varmuutta seuraavasta askeleesta. Se on sitoutumista suuntaan. Se on heräämistä, pukeutumista ja paikalle ilmestymistä – ei siksi, että haluat, vaan koska se on kuka olet. Se on erilainen motivaatio. Ei ulkoista. Vaan sisäistä. Ja kun elämä väistämättä käy vaikeaksi, se sisäinen voima on se, mikä kantaa sinut läpi.
Lopuksi – tarkoituksen voimaa ei voi liikaa korostaa. Se yksinkertaistaa päätöksiä. Se vahvistaa päättäväisyyttä. Se ylläpitää energiaa. Ja ennen kaikkea – se luo perintöä. Ei välttämättä suurissa historiallisissa teoissa – vaan pienissä päivittäisissä valinnoissa, jotka määrittelevät miehen elämän. Tarkoituksesi ei ehkä päädy otsikoihin – mutta se jättää jäljen. Ja juuri sillä on merkitystä.